Jatkuva väsymys oli kauan seuralaisenani arjessa. Etenkin pimeään vuodenaikaan. Asiaa on kuitattu masennuksella ja kaamosväsymyksenä. Itsekin olin viime syksynä varma, että kaamosväsymyksestä on kyse.
Jo syksyllä työkaverini huomasi muutoksen minussa. Olimme yhdessä koulutusreissulla ja nukuimme samassa hotellihuoneessa. Olemme muutaman kerran aiemminkin jakaneet saman huoneen koulutuksissa ja työporukan reissuissa. Työkaverini oli ajatellut syksyn koulutusmatkaakin kauhulla - miten ihmeessä hän saa minut sängystä ylös. Yllätys oli suuri, kun heräsin helposti ja jopa juttelin aamulla enkä kulkenut vain zombina.
Viime vuoden joulukuussa minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta ja siitä asti olen syönyt Thyroxinia. Arvoni korjaantuivatkin helposti lääkityksellä viitearvoihin. Olen alkanut itse epäillä, että nyt arvot ovat hyvässä tasapainossa itselleni, mikä selittää normalisoitumista. Nyt lisäksi tuntuu uusi lääkitys (NSAID) auttavan hieman kipuihin enkä enää heräile pitkin yötä. Ja bonuksena sanottava vielä, että mitään mielialalääkitystä ei mene tällä hetkellä, eli ei ole kyse siitä, että sopiva mielialalääkitys olisi auttanut masennukseen (jota minulla ei mielestäni ole ollutkaan vuosiin).
Ja muihin kuulumisiin. Olen tällä viikolla käynyt röntgenissä ja labrakokeissa (sain labrasta taas huonon kokemuksen, minulla on piikkikammo ja labratäti onnistui tökkäsemään neulan suoneeni niin, että älähdin ääneen kivusta), varannut ajan reumalääkärille (jolle ensimmäinen vapaa aika oli vasta joulukuussa) ja hiljalleen hissutellen hoitanut kotia, käynyt lyhyillä kävelyillä jne.
Torstaina siskoni poikineen kävi viihdyttämässä minua. Sisko auttoi kotitöissä ja pojat piristivät päivääni. Eilen kaverini "raahasi" minut kahville ja saimme murpattaa molemmat, ja minä ainakin sain myös vertaistukea, toivottavasti kaverikin. Kävimme tuhlaamassa Punnitse & Säästä -kaupassa.
 |
| Herkkusaaliini |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti