Raskas, mutta ihana päiväreissu

Elo kipujen kanssa on ollut samanlaista kuin ennenkin. Aaltoilevaa. Koska elämää nyt on elettävä samalla niin olen toki virheitä tehnyt.

Pihatalkoot ja muutama tunti haravointia. Ensinnäkin pohjakunto on onneton eikä ole tarvinnut haravoida vuosiin. Illalla melkein itkua väänsin käsien kanssa, säryt oli mahtavat. Onneksi helpotti kylmägeelillä (normilääkityksen lisäksi). Innolla odotan kohta alkavaa haravointiprojektia omalla pihalla. :)

Tällä viikolla puolestaan ajelin reilut 500 kilsaa autolla, yksin. Pysähdyksen ihanuudenkin tajusin vasta pitkän matkan päässä kotoa. Selkä ei ollenkaan tykännyt moisesta ajelusta, mutta helpotti kyllä aina ku hetkeksi pysähtyi ja seisoi/käveli auton ympäri. Selän lisäksi myöskään sormet/kämmenet ei olleet kovin riemuissaan. Oli melko tuulinen päivä, joten autoa sai ihan todella ohjata. Reissu väsytti melkoisesti, onneksi seuraava päiväkin oli vapaata niin pystyin lepäämään.

Mutta oli se reissu sen arvoinen, kun siellä näki tällaisen.

Tahka, paimensukuinen lapinkoira

Seuraavalle reissulle, kun haetaan söpö herra kotiin, lähtee onneksi mies mukaan eikä minun tarvitse ajaa.

Muuttoa tehdään hiljalleen tässä. Ahdistus ja stressi on ystäväni, onneksi alkaa jo helpottamaan siinä mielessä, että isoja hankintoja on tehty, jotain on jo viety, muuttopäivä on sovittu (siis milloin viedään sit sänky, sohva, jne)

Vaihtelevaa

Kivut vaihtelee, paljonkin. Pääasiassa pahimmat kivut on pysyneet poissa, mutta kovia kipuja on silti ollut ajoittain. Olen yrittänyt kiltisti muistaa tehdä fyssarin venyttely- ja jumppaohjeita (ulkomuistista, koska kadotin sen lappusen, onneksi liikkeitä oli  vain muutama). Kiinnittänyt huomiota istumiseen, seisomiseen ja kävelyyn.

Pakko kyllä myöntää, että yksi fysioterapeutin ohjeista/kehoituksista/käskyistä ei ole toteutunut. En ole käynyt lenkillä juuri lainkaan. Viime viikolla kävin yhtenä päivänä. Vedin liian kovan lenkin (kävellen siis, toki) ja tuli hirveä olo sen jälkeen. Vähän rauhallisemmin kuitenkin vissiin, vaikka pitäs kävellä fibromyalgian kanssa kävellä niin, että hengästyy. :D

Sormet on taas olleet jo jonkin aikaa hankalat. Lähinnä siinä, että mokomat jäykistyy lyhyenkin nukkumisen aikana niin, että "heräämisjumppa" eli nyrkistely on kivuliasta. Mutta se on pakko tehdä, että sormetkin heräis. Tänä aamunakin tuntui toisen käden kanssa, että ei mene edes nyrkkiin, lähellekään. Lisäksi painavia kasseja/tavaroita/whatever on taas hankala kantaa, ja jopa mahdotonta välillä.

Uskallan ehkä jo täällä sanoa, että meille on tulossa kaiken lisäksi muutto reilun kuukauden päästä. Tällä hetkellä näyttää siltä, etten pysty kantamaan juuri mitään. Toivottavasti saadaan muuttoapua kavereista ja sukulaisista. :)

Fysioterapeutilla

Kävin keskiviikkona työterveysfyssarilla. Käytiin läpi mun esitiedot (suositteli tupakoinnin lopettamista ja kyllä, pitäisihän se lopettaa, mutta... lisäksi suositteli mulle uniryhmää, kunhan seuraava alkaa). Sit katottiin kävelyä, seisomista, istumista, liikkuvuuksia. Luonnollisesti kävelen, seison ja istun väärin. Kotiläksynä kiinnittää niihin huomiota. Lonkan ja selän liikkuvuudessa on jonkun verran parantamisen varaa, yllätys yllätys.

Sain kotiin muutaman ohjeen. Kävelyä toki pitää lisätä (ja matkaa) hiljakseen. Sit yks jumppaliike ja pari venyttelyliikettä. Kolmesti viikossa. Ei oo kauheen vaativaa siis. Seurantakäynti kuukauden päähän.

Eilen ja tänään on taas yhtäkkiä kivut lisääntyneet. Mietin, vaikuttaako kuukautiskierto jotenkin asiaan. Vai oliko fyssarikäynti liikaa? :D (no ei kai) Vai eilinen siivouspäivä (no en ees kauheesti tehnyt asioita). Vai vai vai...? Sormet on taas niin turvoksissa ja jäykät ja kipeät, että sormukset pitää välillä ottaa pois ja sormia joutuu "jumppailemaan" tavallista enemmän. Väsymystäkin on taas ollut enempivähempi liikkeellä. En tiedä, kumpi oli ensin. Heräilenkö öisin kipujen takia tavallista enemmän vai kipuilenko siksi, kun en saa nukuttua kunnolla? Tällä viikolla ainut vapaapäivä oli eilen. Silloinkaan ei saanut nukkua niin pitkään, kun halusi. :D Tosin otin päikkärit kyllä sit. :)

Niskakin jumahti eilen, mutta se ei liity kai muihin kipuihin. Siihen pitää muistaa kylmägeeliä levitellä, josko tuo sillä pian helpottaisi.

Labratulokset ja ystävyyttä

Labratulokset tuli eilen plus tänään sain puhelimessa vielä viimeisen. Kaikki ok! :) Kilpirauhasarvotkin oli hyvät, maksa-arvot buenot, kolesteroliarvot hyvät. Reumafaktori edelleen normaali, S-ANAAb oli myös normaali. Tulehdusarvoja ei otettu, leukkarit normaalit. Sain myös samalla todistuksen, että olen kelvollinen työhöni. ;)

Ihmissuhteet on pyörineet päässä tänään. Uskottelen, että voin hyvin ja kaikki on hienosti, mutta todellisuudessa jatkuva kipuilu (ja ajoittaiset huonot yöt) syö paljon energiaa ja voimavaroja. Uusi lääkitys ei ole auttanut yhtään. Näen ystäviäni ja läheisiäni aivan liian harvoin, koska ennen tai jälkeen työpäivän en jaksa lähteä mihinkään, vapaapäivät menee voimien keräämiseen ja kotitöihin (joita en myöskään jaksa tehdä ennen tai jälkeen työpäivän). Poden asiasta äärettömän huonoa omaatuntoa tällä hetkellä.

Todennäköisesti minun pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja käydä vierailuilla, koska ne kuitenkin piristäisivät. On kuitenkin aivan liian helppoa suunnata töistä aamuvuoron jälkeen kotiin päikkäreille tai nukkua ennen iltavuoroa mahdollisimman pitkään. Yövuorojen aikaan ei toivottavasti kukaan oletakaan, että pitäisi jaksaa vierailuilla käydä. :)

Pelkään huomaavani joskus, että harvoista ystävistäni ei ole jäljellä ketään.
Pelkään, ettei heitä edes ole enää, kuvittelen vain niin enkä ymmärrä, että minulle ollaan vihaisia ja suuttuneita.

Elämän valintoja ja lusikoita

Elämä on täynnä valintoja. Vaakakuppia pohditaan ja punnitaan asioita. Mietitään, mitä asiat antavat, mitä ne ottavat, mitä ne aiheuttavat. Ainakin minun elämässäni on tällaista.

Nyt on blogeissa pyörinyt enemmänkin esillä lusikkateoria, johon itse olen tutustunut jo aiemmin. Linkki johtaa Reumaliiton sivuille, tule-nuorten blogiin. Lusikkateoria on hyvä ja oikeassa. Se sopii mielestäni niin kipusairauksiin, muihin fyysisiin sairauksiin että psyykkisiin sairauksiin. Tiedän ihmisiä, jotka lusikoita enemmän miettivät. Itse harvemmin mietin elämääni lusikoina, mutta tällä viikolla vähän jo siihen suuntaan ajatus kulki. Tosin muistin teorian vähän väärin, en muistanut, että lusikoita ei saa lisää.

Maanantaina jouduin viiden yövuoron jälkeen alistumaan ja hakemaan sairaslomaa lopuiksi kahdeksi yöksi. Selkä ja sormet ei kestä enää pitkiä yöputkia, sunnuntaina itkin kivusta. Alaselkä oli kipeä, sormet turposivat ja jäykistyivät tavallista enemmän, sorminivelissä oli jäytävää kipua. Samaan syssyyn pistin työpaikalla "kestotoiveisiin", että jatkossa max. 3 yötä peräkkäin. Paljon mietin, että onko minulla riittäviä perusteita jäädä saikulle vai ei, olenko taas liian herkkä tai jotain. Toisaalta, jos itkee kivusta...

No mutta, selkä siinä toipui sitten yövuoroista ja torstaina lähdettiin Hämeenlinnaan ja Helsinkiin. Autossa istumista siis. Ja Hämeenlinnassa ohjelmaan kuului myös kaupassa seisoskelua, onneksi oli tuoleja. Vaikkei kauaa oltu kaupassa, seisomista oli selälle liikaa. Etenkin kun sitä edelsi pitkä istuminen autossa.

Jo Hämeenlinnassa mietin, että teinkö taas oikein saikun suhteen. Sitten mietin lusikoita, joita saan. Noh, lusikkateorian mukaan niitä ei oikeasti saa, mutta muistin siis väärin. Päiväretkestä Helsinkiin (Hämeenlinnan kautta) tulee lusikoita, jotka auttavat jaksamaan arjessa. Vaikka pidän työstäni paljon ja yövuoroja on kiva tehdä, en kuitenkaan saa työstä yhtä paljon lusikoita kuin tuollaisesta reissusta. Totesin lopulta asiaa paljon pohdittuani, että tein aivan oikein.

Selkä on taas toipunut reissustakin. Uudesta lääkkeestä on ehkä hieman hyötyä. Sivuvaikutuksia ei ole ihme kyllä tullut, mikä on todella hieno juttu. Huomenna varaan ajan fysioterapiaan ja labraan. Kyllä se tästä taas. :)

Reumalääkärin vastaanotolla käyty taas

Tänään kävin toisen kerran reumalääkärin vastaanotolla työterveyden lähetteellä. Reumaahan siis ei ole, sehän oli jo selvä.

Lääkäri edelleen otti mut tosissaan eikä vähätellyt tai muuta. Tutkimuksissa nousi kaksi asiaa esiin: fibromyalgiatyyppiset kivut ja kipupisteet sekä yliliikkuvat nivelet, jotka osaltaan aiheuttavat kipuja (esim. ilmeisesti sormi- ja rannekivut).

Reumalääkäri suositteli etenemään nyt niin, että otetaan työterveyden kautta vielä jotain taustalabroja (en tiedä mitä, ainakin kalkkitasosta puhui) ja fysioterapiaan. Uusi lääkitys aloitettiin Arthrotec Forten rinnalle, Lyrica. Lyricaa kohtaan olin vastentahtoinen, mutta suostuin kuitenkin. Pienimmällä mahdollisella annoksella aloitetaan, vaikka kuulemma normaali aloitusannos tässä tilanteessa ois 75 mg. Asteittain nostetaan nyt siihen seiskavitoseen. Ja jos hyvin toimii eikä tuu kauheita sivuoireita niin tarvittaessa nostetaan vielä lisää.

Koska minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, reumalääkäri sanoi, että on kyllä siis "taipumusta" vai oliko se "alttiutta" autoimmuunisairauksille. Mutta reumaa ei tosiaan nyt ole nähtävissä eikä löydettävissä. Alaselän jäykkyys oli parantunut, mutta edelleen se on jäykkä. Rintakehän liikkuvuus on juuri ja juuri normaali.

Näillä mennään taas etiäpäin. Hyvillä mielin voi aloittaa 7 yövuoron työputken. ;)

Psykologilla

Olen käynyt viime vuoden alusta alkaen työterveyspsykologilla. Sain sinne lähetteen reilu vuosi sitten joulukuussa työterveyslääkäriltä, joka epäili minulla masennusta. Lähetteellä saa käydä viisi kertaa, ja tänään oli viimeinen käynti (jonka piti olla aiemmin, mutta erinäisten syiden vuoksi siirtyi ja siirtyi).

Oltiin yhtä mieltä siitä, että viime vuoden kaamosväsymys saattoi hyvinkin olla oikeastaan kilpirauhasen vajaatoiminnasta johtuvaa väsymystä.

Kaiken kaikkiaan tilanne vaikuttaa nyt hyvältä. Psykologi oli sitä mieltä, että voin yllättävän hyvin, vaikka onkin näitä kipuja, joille ei ole selitystä löytynyt. Kannusti kysymään mahdollisesta kuntoutus/sopeutumisvalmennusjutuista lääkäriltä.

Psykologikäynneille ei siis enää ole tällä erää tarvetta. Tarvittaessa, jos voinnissa tapahtuu jotain muutoksia, voi pyytää tietenkin lääkäriltä tai työterveyshoitajalta uutta lähetettä.

Ensi viikolla olisi sitten reumalääkäriaika. Pitää muistaa kysyä uudestaan fibromyalgiasta, että voisiko tämä sittenkin olla sitä, ellei lääkärillä ole jotain muuta ajatusta. Pitäisi muistaa soittaa kummitädille ennen tuota aikaa niin saisin kysyttyä suvun sairauksista, niistä ei juuri ole tietoa. Viimeksi reumalääkäri ainakin kyseli suolistotulehduksista ja psoriaasista.