Selkä oli monta päivää "suht hyvä". Eniten tässä välissä vaivasivat sormet ja toinen ranne ja olkapäiden seutu.
Tänäaamuna heräsin jo kuuden jälkeen koviin alaselkäkipuihin. Sinnikkäästi yritin pyöriä sängyssä, josko ne helpottais asentoa vaihtelemalla, mutta kahdeksalta oli luovutettava. Sormet ei sitten taas puolestaan olleet niin kipeät kuin aiempina aamuina viime aikoina, nyrkistäminen onnistui ilman irvistelyjä (ei täysin kivuttomasti kuitenkaan).
Eilen taas mietin näitä kipujani. Että josko ei ole mitään syytä. Eihän se tarkoita, ettei kipua olisi, mutta hyvin paljon vaikeampi selittää ihmisille. Kun ei pysty siihen tai tähän, mutta ei ole syytä. Vai heittäydynkö vaan, pystyisinkö niihin asioihin, jos kunnolla yrittäisin? Valitanko turhasta? Olenko heikko? Olenko typerä?
Toivottavasti tänään tulee lausunto magneettikuvista kotiin. Saisi sitten keskittyä jouluun. Asennehan on nyt tosiaan se, että ei siellä kuvissa mitään näy. Kaksi kaveria on jo näin kertonut. ;)
Joskus mietin tätä blogiakin. Olenko jo jakanut liian suurelle yleisölle (kavereista, tutuista, puolitutuista) osoitetta? Kehtaanko oikeasti ruikuttaa tänne niin paljon kuin haluan? No, kehtaan. Jos ei kestä niin voi jättää lukematta. Pääasiassahan kuitenkin itselleni tätä pidän, päästäkseni purkamaan asioita kuormittamatta liikaa muita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti