Eilen iski iltasella joku ihmeellinen väsy-pms? -kiukku ja muutenkin "täysi luuseri"-olo, kun en pientä kipua kestä, enhän mä edes ole kipeä vaan mun kipukynnys on niin matala. Joku toinen mun tilanteessa ei ees tuntis kipua saati tarviais ikinä mitään saikkua. Loppujen lopuksi kuitenkin mietin, onko se edes näin. Voihan olla, että jospa tää kipu on ihan todellisesti välillä kovaa eikä vaan mulla vaan jollain toisellakin. Kiukuttelin aivan turhanpäiväisistä asioista ja pelkään pahoittaneeni muiden mieliä typerällä käytöksellä. Nukkumaan käydessäni tajusin myös, että kipu varmaan teki osan kiukuttelumielialasta. Tajusin sormieni olevan kuin tulessa eikä mikään asento helpottanut niiden kipua, pyörin pitkään sängyssä unta odotellen. Olipa syy mikä tahansa, ei sitä oikeus ole silti muihin purkaa...
Mutta sitten hyviin uutisiin! Lääkäri soitti tänään, saan lähetteen ja maksusitoumuksen lannerangan magneettiin magneettirekkaan. Lääkäri hukkas reumalääkärin epikriisin koneelta jotenkin mystisesti ja muisteli, että lonkkien kuvauksesta oli myös mainittu, mutta oli sitä mieltä, että lannerangan kuvaus riittää. Eikä siinä vielä kaikki. Varasin kuvausajan ja se on jo 18.12.! Tämän vuoden puolella! Olin varautunut vähintään parin kuukauden jonottamiseen.
Kyllä se tästä taas. Selkä on taas vähän kipeämpi, kun olen ollut töissä, mutta ei vielä mikään mahdoton. Sormet tosiaan, nekin vaihtelee. Pärjään kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti