Lausunto

Magneettikuvauksen lausunto tuli tänään. Ei ole reumaa eikä mitään muutakaan syytä kivuille. Jopa röntgenkuvissa lääkärin näkemä hermoaukon pienentymä ja nikamavälin pienentyminen olivat magneettikuvissa normaalit.

Tässä pari lausetta lausunnosta:
"Lumbaalilordoosi on alaosastosta lievästi korostunut.
Nikamat normaalisti jonossa.
Diskukset ovat jokseenkin säännölliset, ei selvää vesipitoisuuden alentumista, ei mainittavaa mataloitumista.
----
L II -nikaman takalaminaan liittyy oikealla puolella 7 mm:n läpimittainen nesteen signaalia sisältävä kystamuodostus, voi olla intervertebraalinivelen kystamuodostus. Se suuntautuu siis dorsaalisesti pehmytosiin päin eikä ole yhteydessä neuraalisiin struktuureihin. Sillä ei ilmeisesti ole merkitystä.
----
Ei viitteitä sondylartriitista."

Ei siis syitä kivuille. Nyt odotellaan sitten, että lääkäri soittaa reilun viikon päästä.
Aika ristiriitaiset tunteet. Kovia kipuja taas ollut ja mm. sormet olleet hankalina. Kivulle ei kuitenkaan ole mitään fysiologista syytä.

Vaihtelevaa vointia ja odottelua

Selkä oli monta päivää "suht hyvä". Eniten tässä välissä vaivasivat sormet ja toinen ranne ja olkapäiden seutu.

Tänäaamuna heräsin jo kuuden jälkeen koviin alaselkäkipuihin. Sinnikkäästi yritin pyöriä sängyssä, josko ne helpottais asentoa vaihtelemalla, mutta kahdeksalta oli luovutettava. Sormet ei sitten taas puolestaan olleet niin kipeät kuin aiempina aamuina viime aikoina, nyrkistäminen onnistui ilman irvistelyjä (ei täysin kivuttomasti kuitenkaan).

Eilen taas mietin näitä kipujani. Että josko ei ole mitään syytä. Eihän se tarkoita, ettei kipua olisi, mutta hyvin paljon vaikeampi selittää ihmisille. Kun ei pysty siihen tai tähän, mutta ei ole syytä. Vai heittäydynkö vaan, pystyisinkö niihin asioihin, jos kunnolla yrittäisin? Valitanko turhasta? Olenko heikko? Olenko typerä?

Toivottavasti tänään tulee lausunto magneettikuvista kotiin. Saisi sitten keskittyä jouluun. Asennehan on nyt tosiaan se, että ei siellä kuvissa mitään näy. Kaksi kaveria on jo näin kertonut. ;)

Joskus mietin tätä blogiakin. Olenko jo jakanut liian suurelle yleisölle (kavereista, tutuista, puolitutuista) osoitetta? Kehtaanko oikeasti ruikuttaa tänne niin paljon kuin haluan? No, kehtaan. Jos ei kestä niin voi jättää lukematta. Pääasiassahan kuitenkin itselleni tätä pidän, päästäkseni purkamaan asioita kuormittamatta liikaa muita.

Magneettikuvaus

Magneettikuvaus on nyt onnellisesti takana päin. Ihan yllättävän positiivinen kokemus, mulla oli paljon pahempi kuva siitä. :D Meteli ei ollut mitenkään sietämätöntä, kuumuus ei ollut sietämätöntä, hyvinhän siellä oli tilaakin jne. Melkein nukahdin, sain pinnistellä tosissaan, että pysyin hereillä. Mikäs siinä, oishan siellä saanut nukkua, mutta epäilen, että olisin ruvennut liikkumaan. Alaselkä ei tykännyt yhtään puolen tunnin paikallaan olosta epämukavalla alustalla...

Soittoajan lääkärille varasin just ennen kuvausta (kun sain kysyttyä, kauanko lausunnon toimittamisessa kestää). Ensimmäinen vapaa soittoaika "mun" lääkärille oli vasta 7.1. Ei auta kuin odottaa. Lausunnon saan kotiinkin, että ei ihan täydessä jännityksessä tarvitse olla. Kuvat mulla on nyt cd:llä kotona, pitäisi käydä viemässä ne työterveyteen. Tietty ite katoin ne kans, en niistä mitään ymmärrä, ei niissä kai mitään ole (minkä arvasinkin...). Tässä pari kuvaa teillekin:

Nyt vähän lepoa ennen yövuoroa - viimeinen työvuoro ennen lomaa ja seuraavan kerran töihin 8.1.2015! Pakko hehkuttaa, että näillä näkymin vakituisena työntekijänä alkaa vuosi, nimeä ei oo vielä paperiin kyllä kirjotettu, että liikaa ei passaa nyt riemuita. ;)

Kipuilua ja väsymystä

Kerrottakoon ihan ensiksi, että valituksesta huolimatta kivut eivät vielä ole lähelläkään sitä, mitä ne olivat sairaslomalle jäädessä. ;) Ja ettei elämä ole pelkkää kurjaa.

Kädet ovat kovasti vaivanneet nyt viime aikoina. Sormet turpoavat, jäykistyvät ja kipuilevat. Ranteita särkee. Voimat katoilevat eikä ajoittain pysty edes neulomaan. Selkä taas... no. Mukanahan sekin kulkee, kävely ei tuota vielä vaikeuksia, vaikka kipeämpi se taas on.

En tiedä johtuuko väsymys kivuista vai kivut väsymyksestä vai molempia. Tuntuu taas, ettei mikään määrä unta riittäisi, nukun huonosti ja jatkuvasti väsyttää. Onneksi on enää tämä viikko töitä ja sitten alkaa loma. Ja torstaina on se magneettikuvaus!

Jos joku nyt eksyy blogiin ja on käynyt lannerangan magneettikuvauksessa niin kysymys: Saako siellä olla pitkikset jalassa?

Yhdeksäs joulukuuta

Mitähän kertois.

Selkä on ihan yllättävän hyvin kestänyt töihin paluun. Onhan se kipeä koko ajan, mutta ei oo niin pahaksi mennyt, mitä oli ennen saikkua.

Sormet sen sijaan on taas kipeämmät kuin aikoihin. Aamuisin etenkin todella jäykät, käsi ei tahdo mennä nyrkkiin ollenkaan ja sormet ovat turvoksissa jne. Jäykkyys ja kipu jatkuu koko päivän ja neulominen on ollut tauolla. Eilen onneksi huomasin, että paksummilla puikoilla on vähän helpompaa ja aloitin säärystimet.

Väsymystä on ollut. Mietin, pitäisikö kilppariarvot tsekata, mutta toisaalta ne on syksyllä katsottu enkä kovin mielellään labraan haluaisi.

Onneksi tässä syksyn ja niinsanotun talven pimeyteen tuli valoa kampaajakäynnillä. Seura oli hyvää ja uus tukka ilahduttaa aina.

Uudet pidennykset ja uusi väri

Kiukuttelua ja hyviä uutisia

Eilen iski iltasella joku ihmeellinen väsy-pms? -kiukku ja muutenkin "täysi luuseri"-olo, kun en pientä kipua kestä, enhän mä edes ole kipeä vaan mun kipukynnys on niin matala. Joku toinen mun tilanteessa ei ees tuntis kipua saati tarviais ikinä mitään saikkua. Loppujen lopuksi kuitenkin mietin, onko se edes näin. Voihan olla, että jospa tää kipu on ihan todellisesti välillä kovaa eikä vaan mulla vaan jollain toisellakin. Kiukuttelin aivan turhanpäiväisistä asioista ja pelkään pahoittaneeni muiden mieliä typerällä käytöksellä. Nukkumaan käydessäni tajusin myös, että kipu varmaan teki osan kiukuttelumielialasta. Tajusin sormieni olevan kuin tulessa eikä mikään asento helpottanut niiden kipua, pyörin pitkään sängyssä unta odotellen. Olipa syy mikä tahansa, ei sitä oikeus ole silti muihin purkaa...

Mutta sitten hyviin uutisiin! Lääkäri soitti tänään, saan lähetteen ja maksusitoumuksen lannerangan magneettiin magneettirekkaan. Lääkäri hukkas reumalääkärin epikriisin koneelta jotenkin mystisesti ja muisteli, että lonkkien kuvauksesta oli myös mainittu, mutta oli sitä mieltä, että lannerangan kuvaus riittää. Eikä siinä vielä kaikki. Varasin kuvausajan ja se on jo 18.12.! Tämän vuoden puolella! Olin varautunut vähintään parin kuukauden jonottamiseen.

Kyllä se tästä taas. Selkä on taas vähän kipeämpi, kun olen ollut töissä, mutta ei vielä mikään mahdoton. Sormet tosiaan, nekin vaihtelee. Pärjään kyllä.

Yhteenlaskua

Iltalääkkeen unohtaminen kotiin + yövuoro = ei hyvä

Kokeillaan tänä iltana ottaa se lääke mukaan yövuoroon. Kyl tää tästä.