Elämän valintoja ja lusikoita

Elämä on täynnä valintoja. Vaakakuppia pohditaan ja punnitaan asioita. Mietitään, mitä asiat antavat, mitä ne ottavat, mitä ne aiheuttavat. Ainakin minun elämässäni on tällaista.

Nyt on blogeissa pyörinyt enemmänkin esillä lusikkateoria, johon itse olen tutustunut jo aiemmin. Linkki johtaa Reumaliiton sivuille, tule-nuorten blogiin. Lusikkateoria on hyvä ja oikeassa. Se sopii mielestäni niin kipusairauksiin, muihin fyysisiin sairauksiin että psyykkisiin sairauksiin. Tiedän ihmisiä, jotka lusikoita enemmän miettivät. Itse harvemmin mietin elämääni lusikoina, mutta tällä viikolla vähän jo siihen suuntaan ajatus kulki. Tosin muistin teorian vähän väärin, en muistanut, että lusikoita ei saa lisää.

Maanantaina jouduin viiden yövuoron jälkeen alistumaan ja hakemaan sairaslomaa lopuiksi kahdeksi yöksi. Selkä ja sormet ei kestä enää pitkiä yöputkia, sunnuntaina itkin kivusta. Alaselkä oli kipeä, sormet turposivat ja jäykistyivät tavallista enemmän, sorminivelissä oli jäytävää kipua. Samaan syssyyn pistin työpaikalla "kestotoiveisiin", että jatkossa max. 3 yötä peräkkäin. Paljon mietin, että onko minulla riittäviä perusteita jäädä saikulle vai ei, olenko taas liian herkkä tai jotain. Toisaalta, jos itkee kivusta...

No mutta, selkä siinä toipui sitten yövuoroista ja torstaina lähdettiin Hämeenlinnaan ja Helsinkiin. Autossa istumista siis. Ja Hämeenlinnassa ohjelmaan kuului myös kaupassa seisoskelua, onneksi oli tuoleja. Vaikkei kauaa oltu kaupassa, seisomista oli selälle liikaa. Etenkin kun sitä edelsi pitkä istuminen autossa.

Jo Hämeenlinnassa mietin, että teinkö taas oikein saikun suhteen. Sitten mietin lusikoita, joita saan. Noh, lusikkateorian mukaan niitä ei oikeasti saa, mutta muistin siis väärin. Päiväretkestä Helsinkiin (Hämeenlinnan kautta) tulee lusikoita, jotka auttavat jaksamaan arjessa. Vaikka pidän työstäni paljon ja yövuoroja on kiva tehdä, en kuitenkaan saa työstä yhtä paljon lusikoita kuin tuollaisesta reissusta. Totesin lopulta asiaa paljon pohdittuani, että tein aivan oikein.

Selkä on taas toipunut reissustakin. Uudesta lääkkeestä on ehkä hieman hyötyä. Sivuvaikutuksia ei ole ihme kyllä tullut, mikä on todella hieno juttu. Huomenna varaan ajan fysioterapiaan ja labraan. Kyllä se tästä taas. :)

Reumalääkärin vastaanotolla käyty taas

Tänään kävin toisen kerran reumalääkärin vastaanotolla työterveyden lähetteellä. Reumaahan siis ei ole, sehän oli jo selvä.

Lääkäri edelleen otti mut tosissaan eikä vähätellyt tai muuta. Tutkimuksissa nousi kaksi asiaa esiin: fibromyalgiatyyppiset kivut ja kipupisteet sekä yliliikkuvat nivelet, jotka osaltaan aiheuttavat kipuja (esim. ilmeisesti sormi- ja rannekivut).

Reumalääkäri suositteli etenemään nyt niin, että otetaan työterveyden kautta vielä jotain taustalabroja (en tiedä mitä, ainakin kalkkitasosta puhui) ja fysioterapiaan. Uusi lääkitys aloitettiin Arthrotec Forten rinnalle, Lyrica. Lyricaa kohtaan olin vastentahtoinen, mutta suostuin kuitenkin. Pienimmällä mahdollisella annoksella aloitetaan, vaikka kuulemma normaali aloitusannos tässä tilanteessa ois 75 mg. Asteittain nostetaan nyt siihen seiskavitoseen. Ja jos hyvin toimii eikä tuu kauheita sivuoireita niin tarvittaessa nostetaan vielä lisää.

Koska minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, reumalääkäri sanoi, että on kyllä siis "taipumusta" vai oliko se "alttiutta" autoimmuunisairauksille. Mutta reumaa ei tosiaan nyt ole nähtävissä eikä löydettävissä. Alaselän jäykkyys oli parantunut, mutta edelleen se on jäykkä. Rintakehän liikkuvuus on juuri ja juuri normaali.

Näillä mennään taas etiäpäin. Hyvillä mielin voi aloittaa 7 yövuoron työputken. ;)

Psykologilla

Olen käynyt viime vuoden alusta alkaen työterveyspsykologilla. Sain sinne lähetteen reilu vuosi sitten joulukuussa työterveyslääkäriltä, joka epäili minulla masennusta. Lähetteellä saa käydä viisi kertaa, ja tänään oli viimeinen käynti (jonka piti olla aiemmin, mutta erinäisten syiden vuoksi siirtyi ja siirtyi).

Oltiin yhtä mieltä siitä, että viime vuoden kaamosväsymys saattoi hyvinkin olla oikeastaan kilpirauhasen vajaatoiminnasta johtuvaa väsymystä.

Kaiken kaikkiaan tilanne vaikuttaa nyt hyvältä. Psykologi oli sitä mieltä, että voin yllättävän hyvin, vaikka onkin näitä kipuja, joille ei ole selitystä löytynyt. Kannusti kysymään mahdollisesta kuntoutus/sopeutumisvalmennusjutuista lääkäriltä.

Psykologikäynneille ei siis enää ole tällä erää tarvetta. Tarvittaessa, jos voinnissa tapahtuu jotain muutoksia, voi pyytää tietenkin lääkäriltä tai työterveyshoitajalta uutta lähetettä.

Ensi viikolla olisi sitten reumalääkäriaika. Pitää muistaa kysyä uudestaan fibromyalgiasta, että voisiko tämä sittenkin olla sitä, ellei lääkärillä ole jotain muuta ajatusta. Pitäisi muistaa soittaa kummitädille ennen tuota aikaa niin saisin kysyttyä suvun sairauksista, niistä ei juuri ole tietoa. Viimeksi reumalääkäri ainakin kyseli suolistotulehduksista ja psoriaasista.