Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa...

Olen syönyt marraskuun alusta asti päivittäin tulehduskipulääkettä, Arthrotec Fortea. Säännöllisesti kaksi kertaa päivässä joitakin lääkevähennysyrityksiä ja lääkkeiden töihin mukaan ottamisunohduksia lukuunottamatta. Ko. lääke on helpottanut kipuja, vienyt pahimmat pois, kaikkea ei kuitenkaan.

Viikonloppuna mietin tällaisena fiksuna (itsekin hoitoalalla olevana) ihmisenä, että ääh, lääkkeet loppui, mutta en mä millään jaksa mennä apteekkiin. Ku eihän ne kivut nyt niin älyttömän kovia ole olleet viime aikoina.

Jep.

Maanantaina kävin lääkkeet hakemassa (toki heti maanantai-iltana unohdin iltalääkkeen kotio yövuoroon lähtiessä) ja vieläkin ilmeisesti makselen sitä laiskuuttani. Sormet on kipeät, jäykät ja kömpelöt, tavarat tippuu käsistä, etenkin pienet. Alaselkä on kipeä ja jäykkä, istumaannousu ja istumaanmeno on hankalia, samoin liikkeelle lähtö. Puren taas hampaita yhteen, koska kipu, joten päätä särkee.

Tällä perusteella en siis pärjää ilman lääkettä. Tosin haluaisin sen vaihtoon, jotain muuta tilalle. Tietysti hienoa olisi, jos pääsisi kivuista kokonaan, mutta sitä en uskalla edes toivoa tosissani. Pärjäänhän arjessa sen kanssa.

Kuulumisia

Tänne ei ihmeitä kuulu. Kivut tulee ja menee, pahempina ja parempina.

Töitä on taas loman jälkeen tehty ahkerasti ja hyvin on kestänyt kroppa. Muistan muistutella itteäni tavallista useammin nousemaan ylös työtuolilta.

Tällä viikolla on lenkkeily (kävellen) kiinnostanut taas pitkästä aikaa. Miehen kanssa ollaan käyty kahtena päivänä noin 6 kilsan lenkillä ( +/- puolisen kilsaa). Ihan hyvää tehnyt, mukavaa kun jaksaa innostua taas liikunnasta ja olo on muutenkin vähemmän "jatkuvasti väsynyt" kuin vielä viikko-pari sitten. Selkä suhtautuu tällaiseen vähän niin ja näin. Välillä tuntuu, että helpottaa ja välillä pahentaa. Ota tästä sitten selvää...

En muista nyt äkkiseltään, olenko blogissa puhunut uuden vuoden lupauksestani vähentää valittamista. Se on auttanut myös suhtautumaan koko tilanteeseen paremmin. En keskity enää valittamaan koko roskasta vaan käytän sen energian siihen, että selviydyn ja keskityn elämän positiivisiin puoliin. Ehei, en todellakaan ole kokonaan lopettanut valittamista. :D

Tilannepäivitystä

Tänään soitti lääkäri. Eli kuten tiedossa oli, magneettikuvissa ei ollut mitään. Nyt taas reumalääkärin vastaanotolle kysymään, että mitäs nyt. Reumaa ei ole, kipuja on. Lääkitysvähennystä yritin tehdä, kivut paheni.

Siivosin eilen eli imuroin, tiskasin, puunasin keittiön. Ja tein kakun. Selkä ei ollenkaan tykännyt moisesta reippailusta. Sormet on kipuilleet ja aamuisin jäykät ja turvonneet. Vasen ranne on ollut pitempään nyt kipeänä. Nilkkoja pakottaa välillä, samoin kantapäitä ja olkapäitä.

Nooh, ei auta, näillä mennään ja katsotaan, mitä tuleman pitää.