Raskas, mutta ihana päiväreissu

Elo kipujen kanssa on ollut samanlaista kuin ennenkin. Aaltoilevaa. Koska elämää nyt on elettävä samalla niin olen toki virheitä tehnyt.

Pihatalkoot ja muutama tunti haravointia. Ensinnäkin pohjakunto on onneton eikä ole tarvinnut haravoida vuosiin. Illalla melkein itkua väänsin käsien kanssa, säryt oli mahtavat. Onneksi helpotti kylmägeelillä (normilääkityksen lisäksi). Innolla odotan kohta alkavaa haravointiprojektia omalla pihalla. :)

Tällä viikolla puolestaan ajelin reilut 500 kilsaa autolla, yksin. Pysähdyksen ihanuudenkin tajusin vasta pitkän matkan päässä kotoa. Selkä ei ollenkaan tykännyt moisesta ajelusta, mutta helpotti kyllä aina ku hetkeksi pysähtyi ja seisoi/käveli auton ympäri. Selän lisäksi myöskään sormet/kämmenet ei olleet kovin riemuissaan. Oli melko tuulinen päivä, joten autoa sai ihan todella ohjata. Reissu väsytti melkoisesti, onneksi seuraava päiväkin oli vapaata niin pystyin lepäämään.

Mutta oli se reissu sen arvoinen, kun siellä näki tällaisen.

Tahka, paimensukuinen lapinkoira

Seuraavalle reissulle, kun haetaan söpö herra kotiin, lähtee onneksi mies mukaan eikä minun tarvitse ajaa.

Muuttoa tehdään hiljalleen tässä. Ahdistus ja stressi on ystäväni, onneksi alkaa jo helpottamaan siinä mielessä, että isoja hankintoja on tehty, jotain on jo viety, muuttopäivä on sovittu (siis milloin viedään sit sänky, sohva, jne)